Polarisaatio tarkoittaa ryhmien välisiä vastakkainasetteluja ja jännitteitä asenteiden, puheen ja tekojen tasolla.
Polarisoituneessa yhteiskunnassa viranomaisten toimintaa tarkkaillaan ja kyseenalaistetaan eri puolilta. Toisaalta polarisaatio tuottaa tilanteita, joihin toivotaan ja tarvitaan viranomaisten puuttumista. Aina ei ole kuitenkaan tiedossa sopivaa tahoa, joka voisi puuttua tilanteeseen. Tästä esimerkkinä vaikkapa naapurin toista häiritsevä toiminta tai vihapuhe, joka aiheuttaa pelkoa ja turvattomuutta, mutta joka ei täytä rikoksen tunnusmerkkejä.
Vaikka viranomaiset voisivatkin puuttua tilanteeseen (esim. isännöitsijän antama varoitus, tai oikeuslaitoksen antama tuomio rikoksesta), se ei aina yksin riitä lieventämään jännitteitä ihmisten ja ryhmien välillä. Purkamatta jäävät jännitteet ovat riski räjähdysherkkien tilanteiden kärjistymiselle konflikteiksi.
Polarisaation tunnistaminen ilmiönä ja siihen liittyvien konfliktien käsittely oikea-aikaisesti purkaa polarisaatiokehitystä ja luo edellytyksiä toimiville väestösuhteille ja rauhanomaiselle yhteiselolle. Konfliktit ratkeavat kestävällä tavalla, kun jokaisen osapuolen näkökulma tulee tunnustetuksi. Pelkkä reagoiminen syntyneisiin konflikteihin ei riitä, vaan tarvitaan ennaltaehkäisevää polarisaatiostrategiaa.
